Kotlannin villi nuoruus ja yhteiset kiinnostuksenkohteet

Edellisessä päivityksessä Kotlanti perehdytti Kapteenia kotiseutuunsa. Jää saatiin murrettua ja Kotlanti päätti kertoilla lisää elämästään, tällä kertaa nuoruusvuosiltaan, joista kai kukaan ei ole aina niin kovin ylpeä. Kotlannin pohjustellessa kuvakertomustaan, Kapteenin mieltä kaiversi edelleen se synkkä salaisuus. Hän halusi kuitenkin nähdä, mitä Kotlannin menneisyys pitää sisällään, ennen oman salaisuutensa verhon raottamista. Ilokseen Kapteeni huomasi hyvin pian, että hänen ja Kotlannin historiasta löytyykin yllättäen yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Vai mitäpä sanotte tästä?

Muistuuko mieleen Kapteenin kesä? 

Tai entäpä Kotlannin naurattavat kertomukset villistä ja kosteasta nuoruudesta sumuisilla nummilla?

Kotlanti S:llä ei suosittele ottamaan mallia nuoruuden hölmöilyistään!

Edeltävää kuvaa Kapteeni hiukan kauhistui, vaikka toki hän kertoi Kotlannille myös omasta kesästään ja auvoisasta piknikistä Suomenlinnassa. Herkutteluteemasta innostui myös Kotlanti ja esitteli Kapteenille useita kuvia siitä kuinka hän on viettänyt kotiseuduillaan makeaa elämää. Yhteiset vaakkumisen aiheet eivät totisesti loppuneet näiltä kahdelta ankalta kesken!

Kapteeni oli hyvin vaikuttunut, samoin oli Kotlanti, hän ei olisi koskaan voinut kuvitella, että heillä on näin paljon yhteistä. Tuntui siltä, että aloitti hän vaakkumisen mistä tahansa, löytyi Kapteenilta vastaavia kokemuksia ja yhteisiä aiheita vaan kupli, kuten kylpyvaahto ammeessa. Illalla Kotlanti vielä kertoi tirskahdellen millaisessa paikassa hän oli tottunut nukkumaan. Kylmässä ja kolkossa linnassa, riippumatossa killuen. 

Kapteenia kylmäsi jo ajatuskin Kotlannin makuukamarista, ja molemmat ankat olivat yhtä mieltä siitä, että pehmeä pääkalloviltti on paras mahdollinen nukkumapaikka. Illan koittaessa ankat kömpivät vilttien väliin ja Kotlanti vaipui onnelliseen uneen. Kapteeni Ankka kuitenkin tuijotti kattoon eikä saanut unta. Hänen olisi pakko kertoa ennemmin tai myöhemmin...

Kotlannin (S:llä) elämä ja teot

Onnistuneen tutustumisillan jälkeen koitti uusi päivä, sekin tutustumisen merkeissä. Edellisenä iltana ankat tutkailivat yhdessä Kapteeni Ankan perhealbumeja. Tänään oli Kotlannin S:llä vuoro avata Kapteenille omaa elämäänsä nummilla. Kotlannin ammatti on peräsmies, tosin hän ei sen naurattavan luonteen vuoksi juurikaan tykkää asiasta huudella. Kapteenin kanssa löytyi kuitenkin hetkessä yhteinen sävel ja Kotlanti kaivoi valokuvansa esiin. Hän oli suunnitellut tarkoin mitä ensimmäisenä elämästään paljastaa. Kotlanti päätyi perinteiseen kaupunkinäkymään Edinburghista, seurassaan hänen edellinen omistajansa.

Seuraavaksi Kotlanti valitsi kuvan jossa hän poseeraa takanaan vehreä linnan puutarha. Kotlanti S:llä ei suinkaan halunnut esittää parempaa mitä on, linnat vain ovat kovin tyypillisiä hänen kotinummillaan. Tosin kolkkoja ja kylmiä ne ovat. Kotlanti oli hyvin tyytyväinen siihen, että hän sai tulla asumaan Kapteenin pääkalloviltille kuivaan ja lämmitettyyn taloon, jossa hanasta sai lämmintä vettä. 

Seuraavaksi hiukan leikkisyyttä. Säkkipillit ovat Kotlannista aika hauskoja vekottimia, vaikka hän ei omilla pikku ankankeuhkoillaan moista laitosta osaakaan soittaa. Kapteenia nauratti kuva niin kovasti, että Kotlannin virnuillessa ja Kapteenin kaakottaessa omistajakin tiesi yhteisen sävelen viimeistään löytyneen. <3

Kotiseutuesittelynsä päätökseksi Kotlanti päätti jään murruttua hiukan esitellä hurjaa puoltaan ja kotiseutunsa sotaisaa historiaa. Yarrr!

Ja Kapteeni oli niin myytyä ankkaa. Hän haaveili jo pienessä mielessään matkasta Kotlannin S:llä kotiseuduille, tutkimaan sumuisia nummia yhdessä uuden ystävänsä kanssa. Ensin vaan pitäisi selvitä siitä synkästä salaisuudesta...

Suuri päivä!

Viimein koitti se suuri päivä, kun Kotlanti saapui Kapteenin kotipesälle aina kaukaisilta Tampereen ja Rautalammin mailta saakka. Kapteenia jännitti niin, että Kotlannin saapuessa se oli piiloutunut ulkoportaiden nurkkaan ja antoi omistajansa hoitaa Kotlannin vastaanoton. Vasta vieraiden lähdettyä Kapteeni suostui pikkuhiljaa ulos piilostaan ja ujo tutustelu saattoi alkaa. Yhteinen sävel löytyi nopeasti ja illasta Kapteeni ja Kotlanti jo seurailivat Big Brotheria vilkkaasti vaakkuen, Kapteenin lempiviltin päällä köllötellen. Iltasella Kapu jo uskaltautui ujosti kyselemään Kotlannin taustoista ja kertomaan omistaan. Televisioillan jälkeen ankat syventyivätkin Kapteenin perhealbumin kuviin. Kotlannin tarinaa kerrotaan seuraavassa päivityksessä.

Tutustumista Kapteenin kotoisalla maaperällä. BigBrother on molempien lempisarja!

Kapteenin perhealbumi kiinnosti Kotlantia kovasti!

Perhekuvien katseluun päättyi miellyttävä ilta, jota Kapteeni huomasi jännittäneensä aivan turhaan. Jännittyneenä hän jäi odottamaan Kotlannin kertomuksia ja valokuvia omasta historiastaan kaukomailla. Unille käydessä Kapteenin mieltä kuitenkin hiukan kaihersi, nimittäin synkkä luuranko hänen pääkallokoristeisessa kaapissaan...

Odottelua.

Kotlannin kuvaviestissä nähtyään Kapteeni Ankka oli aivan hermona. Hän peseytyi huolella tiskialtaassa ja odotteli jännittyneenä ensikohtaamista. Mitäpä jos Kotlannin vaakunta olisi murteen vuoksi aivan käsittämätöntä, millaisetkohan elämänarvot Kotlannilla on, entä millainen on hänen ankkahistoriansa. Monet asiat jännittivät Kapteenia suurta päivää odotellessa. 

Peseydyttyään ja tarpeeksi kauan hermoiltuaan, päätti Kapteeni luottaa siihen, että kaikki järjestyy ja Kotlanti on varmasti ihan mukava ankka. Eihän viestin lähettäjätkään varmasti haluaisi Kapteenin elämään murhetta ja hankaluuksia. Mieli tyyntyneenä Kapteeni kävi untenmaille uneksien mukavasta kohtaamisesta Kotlannin kanssa. 

Kapteenin onnenpäivä!

Jo aiemmin on ollut päivitys siitä, kuinka Kapteenin maine maailmalla on levinnyt. Tällä kertaa omistajan älypuhelin piippasi seuraavanlaisella viestillä: Löydettiin Kapteenin kauan kadoksissa ollut veli, otatteko sen teille?

Kapteeni innostui niin, että kaakatus kuulosti jo melkeinpä rääkäisyltä. Veljestähän ei tokikaan ollut kysmys, vaan kuinkapa sitä nyt ankkoja tarkemmin tuntematon osaisi äkkiseltään sukuselvitystä tehdäkään. Jotain suurta kuvassa silti oli. Kapteenin pieni ankansydän läpätti hänen katsellessaan kuvaa. Vain vaivoin hän sai liikutukseltaan pyydettyä omistajaansa vastaamaan viestiin myöntävästi. Siitä päivästä lähtien Kapteenin elo on ollut odottelua ja jännittämistä. Kunnes viimein Kotlanti S:llä saapui kotiin. Mutta se onkin jo aivan uusi tarina. 

Iltamenot ja merihirviö

Satoisan sieniretken jälkeen Kapteeni uppoutui venetsialaisten oivaan tunnelmaan. Illan ohjelmassa oli hyvää ruokaa ja saunomista. Mökkiolosuhteissa Kapteenin mielestä kaikista järkevintä on hoitaa tiskit saunalla, jossa kuumaa vettä on kiukaan padasta aina saatavilla. Muiden juhlijoiden löylytellessä Kapteeni tiskasi ahkerana ankkana kaikkien muiden tiskit.

"Huhhuh! Olipa homma", puuskahti hikinen ankka, ja päätti pulahtaa Päijänteen viileään syleilyyn. Kauas Kapteeni ei loistavasta uimataidostaan huolimatta tohtinut uida, sillä järvellä oli jo tosi pimeää, eikä koskaan voi olla varma, millaiset pedot tumman veden pinnan alla vaanivat pientä ankkaparkaa. Kapteenin poseeratessa kaikessa rauhassa kameralle, oli sen taakse lipunut yön pimeydestä hirviö. MERIHIRVIÖ! Kaakotti Kapteeni ja sai totisesti räpylät alleen. 

Palavasilmäinen hirviö yön pimeydestä. 

Nyt Kapteenia jo naurattaa tuo elokuinen välikohtaus, mutta silloin pelko oli kyllä jo totisinta totta. Eipä nähnyt Kapteeni tulevaisuuteen, sillä jo aivan pian, oli hänen elämäänsä saapumassa sulostuttamaan eräs Loch Nessin hirviön läheisesti tunteva ankka...

Sieniretkellä

Niin jäi Kapteenin taakse kesäinen Helsinki, mutta mielenkiintoista ohjelmaa oli toki luvassa edelleen. Salolaisen maatilamatkailun jälkeen Kapteeni palasi kotikonnuille punomaan uusia juonia!  Kauaa ei menevän Kapteenin hermo kuitenkaan seesteistä kotieloa kestänyt. Elokuun viimeinen lauantai kutsui leppoisalla kesäsäällään Kapteenin järven rannalle viettämään venetsialaisia. Merihenkinen Kapu oli innoissaan tästä rantaruotsalaisten oivasta syysperinteestä. Ihania lyhtyjä, kynttilöitä ja roihuja pitkin rantoja. Leppeä syyskesän ilma sai Kapun ajattelemaan kuitenkin myös talvea. Nyt on säilömisen aika. Omistajan oli Kapteenin vaatimuksista puettava punaiset kumisaappaat jalkaansa ja lähdettävä sienimetsään yhdessä nälkäisen ja keräysintoisen Kapteenin kanssa. Ja kyllähän saalista saatiinkin. Valmiiksi perattuja haaparouskuja aimo keko ryöpättäväksi ja talven sienisalaatteja varten suolattaviksi. "Mainio reissu!" vaakkui tyytyväinen Ankka poseeratessaan sieniämpärin kuninkaana.

Kapteenin suosio kasvaa.

Koska Kapteenilla ei ole omaa älypuhelinta, jakaa hän puhelimen omistajansa kanssa. Ja kuinka kävikään, keskellä kesäistä yötä sai Kapteeni kosiskeluviestin! Omistaja kirjoitti vastauksen Kapteenin puolesta, sillä Kapteenilla ei ole sormia. Ensimmäinen saapunut viesti näytti tältä:

Saatteena kuvalle oli teksti: "Voisikohan kapteeni ankka ajatella suhdetta tähti neitosen kanssa?"
Kapteeni heräsi kiukkuisena kesken unien, ja mietti "Mitä ihmettä? Anpiliiivapol!" Kuka ihme Kapua kosiskelee keskellä yötä, vieläpä viesti täynnä kirjoitusvirheitä. Kapteeni on hyvin loukkaantunut jos hänen nimensä kirjoitetaan pienillä kirjaimilla, onhan se sentään nimi. Sen lisäksi yhdyssanat ovat Kapteenille tärkeä juttu. Muutenkin hän on hyvin korkeamoraalinen ankka. Huumausaineisiin hän suhtautuu erittäin kielteisesti, vaikka silloin tällöin saattaakin juhlistaa elämäänsä nokallisella kuohuviiniä. Kapteeni oli sitä mieltä, että jo kuvaa vilkaisemalla voi päätellä, että riemunkirjava ja sekava olemus yhdistettynä yölliseen kirjoitusvirheviestiin, kielii turmiollisista elämäntavoista! Tähtineitosta katsellessa Kapteenia jo nauratti, ei lainkaan hänen tyylisensä! Yöherätyksestä ärsyyntyneenä Kapteeni päätti ladata täyslaidallisen ja pyysi omistajaansa vastaamaan: "Kapu epäilee, et toi on vähän kevytkenkäinen LSD-mimmi." Ja keskustelu asiasta päättyi siihen. "Eteenpäin", ajatteli Kapteeni, "mutta nukutaan nyt ensin".

Metromatka, Linnanmäki ja uskomaton yhteensattuma

Kapteeni on hyvin kulturelli ankka. Livekeikkojen lisäksi hän nauttii toisinaan myös teatterista ja taidenäyttelyistä. Tällä kertaa kyseessä oli klassikko, teatterikappale nimeltään juhannustanssit. Kesäteatteriin päästäkseen Kapteenin piti rohkaista mielensä, laskeutua us-ko-mat-to-man pitkiä liukuportaita pitkin metrotunneliin ja suunnata maanalainen matkansa Kampin keskuksesta kohti Vuosaarta. Tunnelissa metron odottelu hiukan jännitti Kapua, mutta kyytiin päästyään hän ilahtui. Penkithän sopivat nokkani väriin! Kwaaak! Ja niin alkoi reipas ja iloinen metromatka kohti teatterielämystä.

"Hienot penkit", tuumaa sävy sävyyn Kapteeni

Metromatkasta selviydyttyään ja teatterielämyksestä nautittuaan Kapteeni kaipasi elämäänsä hiukan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Huvipuisto Linnanmäen Iltahupi kuulosti siis juuri sopivalta ohjelmanumerolta Kapun sunnuntai-iltaan. Hurjapäinen Kapteeni otti ensimmäisen bussin kohti Lintsiä ja sitten jo mentiin, pyrstösulat putkella!

"Maailmanpyörästä taitaa näkyä koko maailma", tuumi Kapteeni kiikkuvassa korissa Helsingin yllä.

Kapteeni ja koko Lintsin hurjin laite. "Tuon minä vielä selätän, Kwaak!"

Kapteeni oli hyvin urhea ankka silläaikaa kun omistajaa pölötti korkealla. 

Linnanmäen Ilveilijät naurattivat Kapua.

Vaikka Kapteeni onkin hyvin urhea ankka, ei hän silti voi olla miettimättä, miksi se, että pelottaa, voi huonosti ja päässä pyörii, on joistain suurinta hupia. Kuitenkin saatuaan hiukan popcornia ja hattaraa ja käytyään Vekkulassa, oli Kapteeni valmis myöntämään, että huvipuisto on ihan kiva paikka, vaikka ehkä salaa vähän pelottaakin. Kapteeni olisi kyllä Ukon kieputuksessa kiljaissut jos olisi osannut! Taskusta kuului sen sijaan vain hentoinen "kwak!" Kuitenkin pimenevä syyskesän ilta värivaloja kukkivassa ja musiikkia soittavassa huvipuistossa oli vaikuttava näky, vaikka ei olisi käynyt yhdessäkään kieputtimessa! "Waaau", ajatteli Kapteeni illan hämärtyessä ja värivalojen syttyessä loistamaan.

Lintsiltä sai toki makoisia paukkumaisseja, mutta silti Kapteenin kulinaristista nokkaa kutkutteli myöhäinen päivällinen jossain kaupungin ravintolassa. Siksipä siis suuntasimme Kampin Memphisiin illalliselle. Ja kuinka sattuikaan! Lumoavan ruuan nokkimiseltaankaan Kapteeni ei voinut olla huomaamatta jotain sydäntä sykähdyttävän upeaa. Kokonainen vitriini täynnä kumiankkoja! Ihan mieletöntä, KWAAK! Riemuitsi kapteeni ja taapersi välittömästi kuvaan. Kuvatekstin leikkisä elokuvaviittaus on Kapteenin itsensä keksimä.

One duck to rule them all!

Ruuan ja valokuvassa poseeraamisen jälkeen oli aika suunnata hotellille mammimaan. Ihana päivä! Huokasi Kapteeni Ankka taas, ja oli entistä vaikuttuneempi lomansa onnistumisesta.

Korkeasaareen, Korkeasaareen!

Ihanan Suomenlinnapiknikin jälkeen Kapteeni halusi jatkaa lauttamatkailua vatsa pinkeänä. Siis takaisin Kauppatorille ja Korkeasaaren lauttajonoon. Korkeasaaren eläimet kiinnostivat Kapua kovin, tosin piileskelevät ja laiskottelevat kissaeläimet jäivät hiukan kaihertamaan. Ilveksestäkin näkyi vain korvien tupsut (ei kovin hupsut, kuten partiossa huudetaan, oppi Kapu leirillä). Useita eläimiä kuitenkin bongailtiin, mm. turbaanieläin lauttamatkalla, ja trendieläimen look-a-like omassa aitauksessaan. Erityisesti vapaana juoksevat Korkeasaaren valkoposkihanhet huvittivat Kapua kovin.

"NNNNo jjust", puuskahti Kapteeni, pyöritteli silmiään ja esitti, ettei tunne koko turbaanieläintä. "Noloo", hän ajatteli.

Tsekkaa, mun oma trendieläin!

Mikäliemufloni. Kiinnostaa aika vähän!

"Mä en olis millään arvannut, et täällä on just tänään meidän sukukokous!"

Kapteenin merellinen retki Suomenlinnaan.

Kapteeni ihastui Helsingin yöelämään niin, että päätti jatkaa lomaansa Etelän aurinkoisissa maisemissa. Lauantain ohjelmaan hän mahdutti ihanan lauttamatkan Suomenlinnaan ja tuntien brunssin ruohikolla. Vähän meinasi Kapteenin meno lipsahtaa nautiskelun puolelle, mutta viis siitä, elämästä pitää ottaa ilo irti ja harvinaisista kesälomahetkistä varsinkin. Merimaisema muistutti Kapua lapsuudesta ja raikas tuuli hiveli sen oranssia nokkaa hellävaroen. Ah, ihanaa, huokaa onnellinen ankka!

Kauppatorin ranta, lautan kaide ja meri. Jännittävä päivä edessä, ahoy!

Kapteeni ja merellinen serkku, lokki. 

Siis katso nyt näitä! "aavan meren tuolla puolen" hyräili Kapteeni onnellisena. 

Voi kauppahallista löytyneiden herkkujen ylenpalttista määrää!

Juustoja, kirsikoita, patonkia, kaikkea. Kwaaak! 

*Ryyyst* Kwaak! Älä ny kuvaa hei!

Party On Captain!

Yarr! Kapteenin menosiivekkeitä poltteli niin, että oli pakko lähteä Etelän meininkeihin. Hotellihuone Helsingistä, tsiksi kainaloon, klubikeikalle irkkumenoihin ja vähän vainoharhaa Helsingin humussa. Tästä se lähtee, kuulkaas! Kapteeni oli niin täpinöissään! Floggin Molly on yksi sen lempibändejä. Keikalla vaan oli niin hiki, että Kapteeni toivoi koko ajan pääsevänsä kellumaan virkistävään kylpyyn. Viis siitä silti, sillä vielä kotiinlähtiessä Kapteeni ja omistaja kohtasivat ihanan ystävän omistajan opiskeluvuosilta. Ei hassumpi ilta!

Kapteeni vartioi huoneen sisäänkäyntiä, ei näistä suurkaupungeista koskaan tiedä!

"Mä pussaan tota ja koitan jos sammakosta tulis prinsessa..."

The worst day since yesterday!

Urhean Kapteenin ensikohtaaminen villin luonnon kanssa.

Kesken partioleiriä Kapteeni ankka havahtui päiväkahvihetkeltään hirvittävään karjuntaan ja huutoon. Leirin pienintä partiolaista oli purrut sormesta julma ja verenhimoinen toukka. Ja minkäkokoinen toukka tuo monsteri olikaan! Urheana ja pelkonsa taka-alalle tuuppien kapteeni rynnisti leirikeittiöltä pelastamaan leiriläiset tuon hirviön kynsistä. Kapteeni oli näet juuri edellisenä iltanav iltanuotiolla kuullut Pyhän Yrjön legendan  ja päätti selättää leiripaikan lohikäärmeen kuin Yrjänä konsanaan! Kapteeni ankan uhkaava olemus ja haavoittuneen leiriläisen hurjat irvistelyt ajoivat hirviön vahingoittumattomana, mutta henkisesti nujerrettuna niin kauas karkuun, ettei päämäärässä varmasti edes pippuri kasva! Me voitettiin, hurrasi koko leiri ja Kapteeni tunsi sisimmässään ujoa mielihyvää. Urhea Kapteeni oli ensimmäistä kertaa näyttänyt todelliset höyhenensä!

TUU TÄNNE SANOON!

Kapteeni hurjistuneena ja uhitteleva lohikäärme.

Lohikäärmeen lajitunnistus onnistui biologileiriläisen avustuksella.

Reipas partiolainen Kapteeni "Kapu" Ankka.

Kapteeni lähti innokkaana omistajansa matkaan partioleiriläiseksi VirVa 2011 leirille ja herätti ihastusta useissa leiriläisissä. Omistajansa oli hiukan vähemmän kuvauksellinen, mutta yhteistyössä on voimaa ja leiristä selvittiin hengissä. Kapteenin pääpesti oli leirikeittiössä emäntänä, mutta muutkin tekemiset kiinnostivat. Leirijumalanpalvelukseen kapteeni osallistui pillinaruun kiinnitettynä (Ei suinkaan hirtettynä, kuten lapset kauhuissaan väittivät) myös nuotiopaikka ja telttanokoset tulivat leirin aikana Kapteenille tutuiksi. Nuorin leiriläinen oli reipas koko leirin ajan ja odottaa jo innolla seuraavaa partiovisiittiään. Kapteeni osoitti leirillä myös suunnatonta urheutta ja rohkeutta. Niin suunnatonta, että se ansaitsee oman postauksen kuvamateriaaleineen. Tässä kuitenkin valitut palat Kapun leirielämästä:

Ensimmäinen telttayö saattaa valvottaa ketä tahansa. 

Kapteeni vakipaikallaan leirin emäntänä.