Kotlannin villi nuoruus ja yhteiset kiinnostuksenkohteet

Edellisessä päivityksessä Kotlanti perehdytti Kapteenia kotiseutuunsa. Jää saatiin murrettua ja Kotlanti päätti kertoilla lisää elämästään, tällä kertaa nuoruusvuosiltaan, joista kai kukaan ei ole aina niin kovin ylpeä. Kotlannin pohjustellessa kuvakertomustaan, Kapteenin mieltä kaiversi edelleen se synkkä salaisuus. Hän halusi kuitenkin nähdä, mitä Kotlannin menneisyys pitää sisällään, ennen oman salaisuutensa verhon raottamista. Ilokseen Kapteeni huomasi hyvin pian, että hänen ja Kotlannin historiasta löytyykin yllättäen yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Vai mitäpä sanotte tästä?

Muistuuko mieleen Kapteenin kesä? 

Tai entäpä Kotlannin naurattavat kertomukset villistä ja kosteasta nuoruudesta sumuisilla nummilla?

Kotlanti S:llä ei suosittele ottamaan mallia nuoruuden hölmöilyistään!

Edeltävää kuvaa Kapteeni hiukan kauhistui, vaikka toki hän kertoi Kotlannille myös omasta kesästään ja auvoisasta piknikistä Suomenlinnassa. Herkutteluteemasta innostui myös Kotlanti ja esitteli Kapteenille useita kuvia siitä kuinka hän on viettänyt kotiseuduillaan makeaa elämää. Yhteiset vaakkumisen aiheet eivät totisesti loppuneet näiltä kahdelta ankalta kesken!

Kapteeni oli hyvin vaikuttunut, samoin oli Kotlanti, hän ei olisi koskaan voinut kuvitella, että heillä on näin paljon yhteistä. Tuntui siltä, että aloitti hän vaakkumisen mistä tahansa, löytyi Kapteenilta vastaavia kokemuksia ja yhteisiä aiheita vaan kupli, kuten kylpyvaahto ammeessa. Illalla Kotlanti vielä kertoi tirskahdellen millaisessa paikassa hän oli tottunut nukkumaan. Kylmässä ja kolkossa linnassa, riippumatossa killuen. 

Kapteenia kylmäsi jo ajatuskin Kotlannin makuukamarista, ja molemmat ankat olivat yhtä mieltä siitä, että pehmeä pääkalloviltti on paras mahdollinen nukkumapaikka. Illan koittaessa ankat kömpivät vilttien väliin ja Kotlanti vaipui onnelliseen uneen. Kapteeni Ankka kuitenkin tuijotti kattoon eikä saanut unta. Hänen olisi pakko kertoa ennemmin tai myöhemmin...