Kapteeni innostui niin, että kaakatus kuulosti jo melkeinpä rääkäisyltä. Veljestähän ei tokikaan ollut kysmys, vaan kuinkapa sitä nyt ankkoja tarkemmin tuntematon osaisi äkkiseltään sukuselvitystä tehdäkään. Jotain suurta kuvassa silti oli. Kapteenin pieni ankansydän läpätti hänen katsellessaan kuvaa. Vain vaivoin hän sai liikutukseltaan pyydettyä omistajaansa vastaamaan viestiin myöntävästi. Siitä päivästä lähtien Kapteenin elo on ollut odottelua ja jännittämistä. Kunnes viimein Kotlanti S:llä saapui kotiin. Mutta se onkin jo aivan uusi tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti